Risukarhi: toukokuuta 2015
Kysymykset, kommentit, palaute: eero.kantola@risukarhi.com tai Facebook. Vastaan ja kommentoin voimieni ja kiireideni mukaan. Pohdinnat ovat omia näkemyksiäni, joissa peilaan opittua omaan kokemukseen. Vältän tieteellisyyttä, pyrin maanläheisyyteen. Voin tehdä virheitäkin - jo seuraavana päivänä voi olla saatavilla uutta tutkimustietoa. Liikkumisiin!

tiistai 26. toukokuuta 2015

Muutosvastarinta

Muutosvastarinta -käsitteeseen törmää aika usein, melkein yhtä usein kireän tunnelman vallitessa. Samassa yhteydessä kuulee usein puhuttavan kehittämisestä, rohkeasta heittäytymisestä, pelon voittamisesta, innovatiivisuudesta...

Mietin yhtenä päivänä nurmikkoa leikatessani, siinä on aikaa miettiä syntyjä syviä, että miksi muutosvastarinnasta puhuminen tuntuu pahalta - pahalta sillä tavalla, että tunnen sympatiaa sitä henkilöä kohtaan jonka silmille sana sylkäistään. Aikani sitä pohdittuani en päässyt irti ajatuksesta, että muutosvastarinta -sanaa ei käytetä useinkaan sen varsinaisessa merkityksessä ja rinnalta sanottuna, samalla ihmisyyden tasolla, vaan aivan toisin, paljon ikävämmällä tavalla.

Pahimmillaan muutosvastarinnaksi leimaaminen on erittäin loukkaavaa, kiusaamiseen rinnastettavaa tai sinällään kiusaamista. Termin käyttäjä asettaa itsensä toisen ihmisen yläpuolelle, jolla on oikeus omasta mielestään lytätä toisen ihmisen mielipide ja kokemus. Valta ja jopa sen väärinkäyttö näyttävät sivullisen silmissä oikeutetummilta, paremmilta, kun toisen osapuolen näkemys leimataan muutosvastarinnaksi. Voi miten helppo onkaan ajaa omaa etuaan tai edustamansa tahon etua, kun käyttää vain yhtä termiä joka maalaa usein oikeutetusti näkemyksiään puolustavan tahon huonoksi, vanhanaikaiseksi ja säälittäväksi kiukuttelijaksi.

Kannattaa miettiä omaa elämäänsä, jokaisen. Kuinka moni muistaa elämästään tilanteen, jossa esitellään "innovatiivisia" suunnitelmia, mutta kerrotaan myös että työpaikalla, julkisella taholla, järjestössä, missä vaan, ilmenee myös vastarintaa uusille järjestelyille. Sitten kiillotetaan sädekehää, otetaan katsekontakti kuulijoihin, näennäisen lempeän hymyn saattelemana sanotaan lause jolla kaiken sen voi ohittaa räjähtävän nopeasti: "mutta ainahan tätä muutosvastarintaa ilmenee!" Kuulijoista osa taputtaa, samaa mieltä olijat, loput eivät rohkene enää sanoa käsitystään ääneen - heidät on jo henkisesti lytätty.

Mitä jos käytettäisiin myös käsitteitä kokemus, maltillinen kehitys, maalaisjärki, itsesuojeluvaisto, empatia? Niistä ja monesta muusta hienosta ja arvostettavasta asiasta nimittäin kumpuaa myös muutosvastarinta, jota väliin on halveksivalla sävyllä viikon luontoääneksikin kutsuttu.

En soisi enää kenenkään työssä tai yksityiselämässä tulevan lyödyksi muutosvastarinta -termillä. Meillä kaikilla ovat voimat joskus loppuneet ja kaikki henkilökohtaiset resurssit jo käytössä. Meillä on omat kontaktiverkkomme työssä ja vapaa-ajalla, paljon tärkeitä henkilöitä ja tahoja jotka ovat tärkeitä, joille täytyy omasta minästämme varata se osa joka heille kuuluu. Tämä kaikki vaatii ymmärrystä ja kokemusta juuri siitä näkökulmasta, jonka vain itse näkee ja kokee.

Muutos vaatii aina keskustelua, kysymistä ja kuuntelemista - oikeaa kuuntelemista! Ei sellaista kuuntelemista, joka unohtuu heti kun velvollisuus kuunnella on hoidettu. Näin muutoksen vaatiminen ja muutosvastarinta voivat muuttua yhdessä maltilliseksi ja realistiseksi muutokseksi, kehittämiseksi joka oikeasti kehittää. Näin voi saada aikaan jotain positiivista.

Näitä miettiessä huomasin, että hyvin usein olen arvostanut ja lienee tulen arvostamaan juuri niitä tahoja, joista ylenkatseellisesti puhutaan muutosvastarinnan yhteydessä. Ja myös sen, että ahkerasti tätä termiä käyttävät ovat lähestulkoon säännönmukaisesti jättäneet minulle enemmän tai vähemmän etäisen, virallisen, muodollisen ja kylmän kuvan itsestään ihmisenä, samoin eteenpäin pyrkivän, mutta ei vain positiivisessa mielessä.

Joskus muutosvastarinta voi olla oikea ongelma, mutta silloinkin asiallinen kuunteleminen, perusteleminen ja tiedottaminen on parempi tapa edetä kuin toisen osapuolen leimaaminen. Muutosvastarinta on siitä mielenkiintoinen luontokappale, että sillä on sukulainen myös kaloissa - nimittäin vastarannan kiiski.