Risukarhi: Luisteluhiihdosta
Kysymykset, kommentit, palaute: eero.kantola@risukarhi.com tai Facebook. Vastaan ja kommentoin voimieni ja kiireideni mukaan. Pohdinnat ovat omia näkemyksiäni, joissa peilaan opittua omaan kokemukseen. Vältän tieteellisyyttä, pyrin maanläheisyyteen. Voin tehdä virheitäkin - jo seuraavana päivänä voi olla saatavilla uutta tutkimustietoa. Liikkumisiin!

tiistai 30. joulukuuta 2014

Luisteluhiihdosta


Instagram

Kyllä luisteluhiihto on rankka laji. Avasin kauden puolen tunnin hiihdolla jäällä. Olo oli levännyt ja virkeä. Silti syketaso pomppaa heti yli 150 lyönnin minuutissa. Puolen minuutin loppuspurtin kera keskisykkeeksi muodostui 161.

Ei tämä yllätä. Toki ensimmäinen kerta on ensimmäinen kerta ja palautuneena tästä seuraavilla kerroilla syketaso laskee hieman. Mutta vain hieman. Leppoisa perinteinen hiihto on huomattavasti kevyempää kuin leppoisin luisteluhiihto, mitä vielä mielekkäästi pystyy menemään - käytännössä jäällä ns. Mogrenin tyyli on ainakin itselläni taloudellisin. Wasbergin tyyliin joutuu pitämään hieman liian kovaa vauhtia, syke nousee vielä enemmän, kuokka ei ole kovinkaan taloudellinen missään olosuhteissa. Silti kuokkaa valtaosa "hiihtelijöistä" hiihtää, aktiivisemmat tekniikoihin perehtyneet enemmän "wassua" tai "mogrenia."

Kuntoilun kannalta tämä tarkoittaa sitä, että vain luisteluhiihtoa hiihtävä harrastaja on vaaravyöhykkeellä. Varsinkin kun pelätessään hiihtokauden jäävän lyhyeksi innostuu hiihtämään pitkiä lenkkejä päivittäin. Luisteluhiihtolenkistä muodostuu nimittäin helposti niin raskas suoritus, että niin rankkaa liikuntaa olisi järkevää olla vain kerran viikossa tai kahdessa, silloinkin suhteellisen vähän aikaa kerrallaan. Jäljet näkyvät. Joka talvi löytyy ihmettelijöitä, miten se flunssa iski kesken parhaan hiihtokauden ja miten se pitkittyy? Niin, miksiköhän?

Ei yleensä niihin aikoihin ole mitään rajua flunssakautta ollutkaan. Elimistö ylirasittuu (vaikka urheilu tuntuisikin hyvältä), vastustuskyky laskee, sitten sairastuu. Elimistö ehtii sairastelun aikana häthätää vetää henkeä, mutta ei palautua ylirasitustilasta. Sitten alkaa taas uudella innolla hiihtokausi uudestaan, "parantuneena." Kierre on valmis.

Myös pidemmälle kantavia vaikutuksia on, mutta ehkä niistä toiste? Monet liikuntahöperöt tietävät kyllä ne ja tässä motkottamani asiat, mutta niitä ei oteta vakavasti. Jostain syystä ne eivät koske juuri itseä...?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti