Risukarhi: 2014
Kysymykset, kommentit, palaute: eero.kantola@risukarhi.com tai Facebook. Vastaan ja kommentoin voimieni ja kiireideni mukaan. Pohdinnat ovat omia näkemyksiäni, joissa peilaan opittua omaan kokemukseen. Vältän tieteellisyyttä, pyrin maanläheisyyteen. Voin tehdä virheitäkin - jo seuraavana päivänä voi olla saatavilla uutta tutkimustietoa. Liikkumisiin!

tiistai 30. joulukuuta 2014

Luisteluhiihdosta


Instagram

Kyllä luisteluhiihto on rankka laji. Avasin kauden puolen tunnin hiihdolla jäällä. Olo oli levännyt ja virkeä. Silti syketaso pomppaa heti yli 150 lyönnin minuutissa. Puolen minuutin loppuspurtin kera keskisykkeeksi muodostui 161.

Ei tämä yllätä. Toki ensimmäinen kerta on ensimmäinen kerta ja palautuneena tästä seuraavilla kerroilla syketaso laskee hieman. Mutta vain hieman. Leppoisa perinteinen hiihto on huomattavasti kevyempää kuin leppoisin luisteluhiihto, mitä vielä mielekkäästi pystyy menemään - käytännössä jäällä ns. Mogrenin tyyli on ainakin itselläni taloudellisin. Wasbergin tyyliin joutuu pitämään hieman liian kovaa vauhtia, syke nousee vielä enemmän, kuokka ei ole kovinkaan taloudellinen missään olosuhteissa. Silti kuokkaa valtaosa "hiihtelijöistä" hiihtää, aktiivisemmat tekniikoihin perehtyneet enemmän "wassua" tai "mogrenia."

Kuntoilun kannalta tämä tarkoittaa sitä, että vain luisteluhiihtoa hiihtävä harrastaja on vaaravyöhykkeellä. Varsinkin kun pelätessään hiihtokauden jäävän lyhyeksi innostuu hiihtämään pitkiä lenkkejä päivittäin. Luisteluhiihtolenkistä muodostuu nimittäin helposti niin raskas suoritus, että niin rankkaa liikuntaa olisi järkevää olla vain kerran viikossa tai kahdessa, silloinkin suhteellisen vähän aikaa kerrallaan. Jäljet näkyvät. Joka talvi löytyy ihmettelijöitä, miten se flunssa iski kesken parhaan hiihtokauden ja miten se pitkittyy? Niin, miksiköhän?

Ei yleensä niihin aikoihin ole mitään rajua flunssakautta ollutkaan. Elimistö ylirasittuu (vaikka urheilu tuntuisikin hyvältä), vastustuskyky laskee, sitten sairastuu. Elimistö ehtii sairastelun aikana häthätää vetää henkeä, mutta ei palautua ylirasitustilasta. Sitten alkaa taas uudella innolla hiihtokausi uudestaan, "parantuneena." Kierre on valmis.

Myös pidemmälle kantavia vaikutuksia on, mutta ehkä niistä toiste? Monet liikuntahöperöt tietävät kyllä ne ja tässä motkottamani asiat, mutta niitä ei oteta vakavasti. Jostain syystä ne eivät koske juuri itseä...?

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Tee se itse -ulkoilureitillä

Pitkästä aikaa bloggailua kuvakimaran merkeissä. Kolme tuntia hurahti nopeasti Pyhäveden ulkoilureittiä aika suuren osan matkasta kulkeneella lenkillä. Tai siis "ulkoilureitillä," sillä monin paikoin vain hyväkuntoiset kyltit ja maalatut merkit kertoivat reitin olemassaolosta. Oikeastaan vain ulkoilijat puuttuvat! Ja kyllä, älkää kysykö, aluskasvillisuudessa oli myös yllätyksiä, mutta vain nokkosia joissakin kohdassa. Tuli todettua, että niiden piikit menevät läpi nykyaikaisista urheiluhousuista.

Saatoin olla ensimmäinen kulkija reitillä tänä kesänä. Sääli, sillä reitti olisi loistava lenkkipolku, juuri sellainen tasaisen polveileva mitä täällä päin usein haikaillaan. Mäkiä kun MäntyHARJULLA riittää! Tekisi mieli haastaa lähellä asujat kulkemaan reitistä omiin lenkkeihin sopivia osia, vaikkapa pari kertaa kesästä. Silloin polut pysyisivät auki. Polku syntyy kulkemalla. Kaatuneita puita varmaan pitää potkaista lenkkaria jykevämmällä välineellä, mutta kuntohan kasvaa niitä kiertäessä - tai yli hyppiessä!

Yhden haasteen laitoinkin tänään liikkeelle sosiaaliseen mediaan. Facebookissa ja Instagramissa on jo hashtag #virsihaaste ja jospa laulava väki joille virret ja hengelliset laulut tuntuvat omalta ottaisi haasteen vastaan. Pipo ei saa olla kireällä, vaan virsihaaste on täysin pilke silmäkulmassa heitetty. Haaskaa pitää olla - niin kuin Savossa sanotaan.

Ohjeet haasteessa menevät näin: Ota itsestäsi kuva ympäristössä näkyvän numeron kanssa, tai pyydä toinen henkilö ottamaan se. Laita kuvatekstiksi tilanteeseen sopiva lainaus samalla numerolla löytyvän virren sanoista - mitä hauskempi, sen parempi. Julkaise kuva sosiaalisessa mediassa hashtag -merkinnällä virsihaaste (se risuaitamerkki sanan eteen). Myös yleisesti käytössä olevat muut hengelliset laulukokoelmat hyväksytään, merkitse silloin mukaan mikä kirja on kyseessä.

Tämän blogin olen tarkoituksella pitänyt hengellisistä asioista vapaana alueena - tarvittaessa sitä varten voi perustaa oman osionsa. Tämä haaste kuitenkin on sellainen, että lenkkeilevä törmää mukaviin numeroihin useammin. Yhdessä tämän bloggauksen kuvassa kanttori poseeraakin selfiessä yhdessä ehkä tunnetuimman lastenvirren kanssa. Kaikille tilaa riittää - ainakin lenkillä!



sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Treeniä ja tuumailua

On melkoisen jännä olo. Tunnin treenistä 27 minuuttia kului nyrkkeilysäkin kimpussa, 13 minuuttia levytangon ja painojen seurassa ja 20 minuuttia jäi jotakuinkin kahvakuulille. Viimeisten minuuttien aikana annoin pitkästä aikaa sykkeiden nousta kunnolla korkealle.

Jos en syvenny nyt voimapuoleen, niin käytännössä noin puolet ajasta oltiin kevyellä aerobisella tasolla ja yli varttitunti sillä alueella jota juoksun puolella sanotaan vauhtikestävyysalueeksi (vk). Suunnon määritelmissä se on taso kolme, eli "reippaasti." Loppu oli sitten "oikeata kovaa" - muttei kuitenkaan ihan maksimitasoa. Tätä enempää kovaa treeniä ei kuntoilijan viikossa kannata tehdä, puoli tuntia voi olla liikaa ja olla liian rasittavaa kuntopohjaan verrattuna. Jokaista oikeasti kovaa puolituntista kohti pitäisi kuitenkin olla jotakuinkin viisi-kuusi tuntia kevyttä peruskestävyystreeniä tehtynä ja se oikeasti matalilla sykkeillä. Silloin keho on valmis ottamaan kovan treenin rasituksen vastaan; siitä on vielä enemmän hyötyä ja vähemmän haittaa.

Eli tässä samalla vastaus usein kuultuun kysymykseen - onko siitä Hiit-harjoittelusta hyötyä? On, on siitä, mutta se on turvallista ja monin verroin hyödyllisempää jos jokaista minuutin rykäisyä kohti on tehty vaikkapa yhdeksän minuuttia kevyttä "verihuuhtelua," eli peruskuntoharjoittelua matalilla sykkeillä. Silloin terävät rasituspiikit voivat nostaa kuntotasoa huomattavasti, ne tuovat matalatehoisen treenin tulokset esiin. Näin minä tämän olen ymmärtänyt ja valtaosa minua pätevämmistä asiantuntijoista tuntuu olevan samoilla linjoilla.

Mutta summa summarum - hieno olo tällaisesta yhdistelmätreenistä tulee! Keho on ns. "pumpissa," lihaksisto kohisee huoltotehtävissä olevaa verta. Liikkumisiin!

torstai 3. huhtikuuta 2014

Liekeissä

Katselin välipalaksi YLEN JUOKSUOHJELMAA. Katsokaa muutkin!

Uhhuh - vanha kipinä meinaa taas iskeä tulta. Toteutuksesta en tiedä. :) Lähtökohta on aivan toinen kuin takavuosina. Ylipainoa ei ole suhteessa yhtään enempää kuin mikä viimeisellä juostulla marathonilla oli, mutta painoa on jonkin verran enemmän. Siinä on kaksi ongelmaa: a)Lihasmassa on terveydellinen hyöty tiettyyn rajana asti, mutta kestävyysjuoksussa se on kannettava mukana - sama kuin heittäisi painavan repun selkään marathonille. b) Riittääkö hapenottokyky ja energia? Molemmat ovat suuremman (lihas)massan kanssa selvästi tiukemmilla, vauhti tippuu väkisin selvästi ja se tarkoittaa pidempää suoritusaikaa, mikä taas tarkoittaa että energian kulutus lihaksistossa on paljon suurempi ja kestää pidempään. Se on suuri haaste.

Mutta, on pakko heittää pöytään myös viimeinen pykälä, eli: c) Mieluumin kantaa juostessaankin mukana lihasta kuin rasvaa. Vaikka lihas kuluttaa, se kuitenkin on aktiivisesti työtä tekevää massaa, joka kuitenkin vie myös eteenpäin. Läski ei sitä tee!

En tiedä. Sen olen julkisesti luvannut ääneen, että vielä vuosikausia tätä elämää eteenpäin olen puolimarathonin kohtuullisen läpäisemisen mahdollistavassa kunnossa. Sekin on kyllä monilajiliikkujalle jo hyvä haaste. Voimaharjoittelua en jätä, juoksukaudellakaan, ja tiedän että se vaikeuttaa vähän asiaa. Se nimittäin pitää kehon muuten kunnossa, muuten tulee selkäkipuja, niskajumeja, päänsärkyä ja jopa vaikuttaa näkemiseen. Ei se haittaa jos puolikkaan tai marathonin aika on siksi pidempi - terveys ennen kaikkea muuta!

Juoksukouluun Mäntyharjulla

Rohkenen mainostaa blogissani, sillä teen Suomen Urheiluliiton juoksukoulua Mäntyharjun Virkistykselle aivan talkoilla Marjon kanssa. Jos ajomatka on kohtuullinen, tässä olisi nyt vastaus niille jotka ovat kyselleet milloin olisi mahdollisuus päästä valmennukseeni juoksukoulussa.

TÄSTÄ ILMOITTAUTUMAAN.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Kirkkoultraa juoksemaan!

Tänä iltana juostaan Mäntyharjun kirkon pihassa perinteinen kirkkoultra. Suomen toiseksi suurinta puukirkkoa kierretään 75 kilometrin matka, juoksusuuntaa vaihdetaan kolmen tunnin juoksemisen jälkeen. Lähtö ja maali ovat pääoven kohdalla, kirkon wc:t ovat käytössä pääovelta katsottuna oikealla sivustalla. Invavessaa saavat käyttää yli 50 km juosseet. Huollosta huolehtii suntio sakastin oven kohdalla.

Virallisena kisajuomana on SpiritSport, omat juomat pyydetään tuomaan paikalle viimeistään ennen lähtöä. Mäntyharjun seurakunta, Mäntyharjun Kylväjä-yhdistys ja Mäntyharjun kalamiehet Ry ovat lahjoittaneet juoksijoiden ravinnoksi viisi leipää ja kaksi kalaa. Kilpailussa on vain yksi sarja ja voittajien kesken arvotaan perinteinen kiertopalkinto, jonka sisältöä ei kuitenkaan paljasteta vielä tässä vaiheessa.

Tapahtuman suojelijaksi on lupautunut Mäntyharjun Turvamiehet Ry ja tarvittaessa papisto on luvannut rukoilla lisää suojelusta. Mäntyharjun kirkkokuoron iskuryhmä on lupautunut laulamaan kannustukseksi virttä 527. Kuoron johtaja kanttori Eero Kantola on sisäpiiritietojen mukaan saamassa ylimääräistä kannustusta juostavan piirin sisältä, kuoro laulaa kirkon portailla.

Taidekeskus Salmelan nuoret taiteilijat toteuttavat tapahtuman aikana kirkon pihassa tilataideteoksen "henki kulkee." Mäntyharjun hengitysyhdistys on luvannut toteuttaa taideteoksen toteutuksessa. Soveltuvin osin teos jätetään hiljaiselle viikolle asti kirkon pihaan ja puretaan pois vasta pitkäperjantain jälkeen, jos kirkon takana pesivä majava ei ole tehnyt omaa purkupäätöstään sitä ennen.

Tervetuloa klo 16.00 haudankaivajan alkulämmittelyksi pitämään lapiojumppaan, jonka jälkeen juoksemaan tai kannustamaan. Toivomme runsasta osanottoa - ja kolehtia.

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Mitä jos ei ajattelisi ongelmaa?

Tuumailua tälle päivälle. Mitä jos joskus ohittaa ongelman ajattelun kokonaan? Se on joskus kokeilemisen arvoista. Jos ajatellaan vaikka kinastelua kahden juoksutavan, päkiäjuoksun ja kantapään kautta pyörähtävän juoksuaskeleen välillä, niin onko se oikeasti niin suuri kysymys?

Keskitetään energia mieluumin isompaan asiaan, eli ryhtiin. Nostetaan keho pystyyn, lantio tarpeeksi eteen ja ylös, oikaistaan lantio juostessa ja kävellessäkin suoraksi asti - täysin suoraksi! Mitäs tapahtuu? Jo kävellessä lantion notkuminen muuttuu enemmän lantion ponnistavaksi liikkeeksi. Ja juostessa sama juttu, eikä jalkaa yksinkertaisesti pysty enää heittämään voimakkaasti eteen, kantapää jyrkästi edellä. Jos pystyy, et ole oikaissut kehoa tarpeeksi ylös.

Keho suoraksi, "niska pitkänä," tiheämpi askel "kevyillä säärillä ja jalkaterillä naputtaen," sekä vielä kädet oikeasti 90 asteen kulmaan kulkusuunnan mukaisesti juoksua rytmittäen - kun tämä on tehty ja toimii, niin yleensä muuhun ei tarvitse kamalasti kiinnittää huomiota. Ei ainakaan niin paljon, kuin juupas-eipäs-keskustelusta voisi päätellä.

Niistä käsistä vielä. Mielikuvana voi ajatella "roikottaa" kyynärpäitä, tahdittaa juoksua kyynärpäitä heiluttaen. Silloin kädet nousevat tarpeeksi ylös.

torstai 27. maaliskuuta 2014

Uutta linjaa

Käydessäni työpaussilla kävellen kaupassa mietiskelin kirjoittamista. Mietin mitä kirjoitan ja minne kirjoitan. Facebook on ollut kanava johon tulee kirjoiteltua myös julkisesti näkyviä pohdintoja ja huomioita; mutta toisaalta sellainen olisi enemmän blogiin sopivaa materiaalia.

Blogiin taas olen liikunnan saralta kirjoittanut suuren osan sellaisesta materiaalista, joihin olen halunnut pureutua tarkemmin ja välttää saman työn tekemistä moneen kertaan. Esimerkiksi liikuntaan liittyvät tekniikka-artikkelit haluan pitää näkyvillä. Jospa niistä olisi jollekulle hyötyä!

Siispä nyt seuraa muutos! Laajennan blogin aihepiiriä muihin aiheisiin joista koen voivani keskustella täysin julkisesti - tai monesta asiasta voisi, mutta kaikesta en koe sitä tällä hetkellä tarpeelliseksi enkä järkeväksi. En halua henkilökohtaisesti käsitellä blogissani riitaa ja eripuraa aiheuttavia asioita, sillä blogini alkuperäinen ajatus on jakaa sellaisia asioita joista muillekin voisi olla hyötyä ja iloa.

Höpöttänyt olen täällä ennenkin - eikä se varmasti lopu, mihin koira karvoistaan pääsisi? Erilaisen kokijan näkökulma pysyy myös edelleen, sillä neurologinen poikkeavuus on ja pysyy useimmilla meistä väestön muutaman prosentin edustajasta. Nyt jo voin arvata, että tähän blogiin tulee ilmestymään tekniikkaan (enkä tarkoita juoksutekniikkaa) liittyviä vinkkejä ja huomioita (ne ovat ilmestyneet aiemmin Facebookissa). Yksityiselämääni tulen edelleen raottamaan vähän, sillä siihen liittyy aina rakkaimpani, vaimoni ja lapseni.

Ettei tärkeä tieto hukkuisi, pidän asiasanoilla hakemisen ajantasalla. Liikkumisiin - välitetään toisistamme! Eero - alias Risukarhi.