Risukarhi
Kysymykset, kommentit, palaute: eero.kantola@risukarhi.com tai Facebook. Vastaan ja kommentoin voimieni ja kiireideni mukaan. Pohdinnat ovat omia näkemyksiäni, joissa peilaan opittua omaan kokemukseen. Vältän tieteellisyyttä, pyrin maanläheisyyteen. Voin tehdä virheitäkin - jo seuraavana päivänä voi olla saatavilla uutta tutkimustietoa. Liikkumisiin!

tiistai 26. toukokuuta 2015

Muutosvastarinta

Muutosvastarinta -käsitteeseen törmää aika usein, melkein yhtä usein kireän tunnelman vallitessa. Samassa yhteydessä kuulee usein puhuttavan kehittämisestä, rohkeasta heittäytymisestä, pelon voittamisesta, innovatiivisuudesta...

Mietin yhtenä päivänä nurmikkoa leikatessani, siinä on aikaa miettiä syntyjä syviä, että miksi muutosvastarinnasta puhuminen tuntuu pahalta - pahalta sillä tavalla, että tunnen sympatiaa sitä henkilöä kohtaan jonka silmille sana sylkäistään. Aikani sitä pohdittuani en päässyt irti ajatuksesta, että muutosvastarinta -sanaa ei käytetä useinkaan sen varsinaisessa merkityksessä ja rinnalta sanottuna, samalla ihmisyyden tasolla, vaan aivan toisin, paljon ikävämmällä tavalla.

Pahimmillaan muutosvastarinnaksi leimaaminen on erittäin loukkaavaa, kiusaamiseen rinnastettavaa tai sinällään kiusaamista. Termin käyttäjä asettaa itsensä toisen ihmisen yläpuolelle, jolla on oikeus omasta mielestään lytätä toisen ihmisen mielipide ja kokemus. Valta ja jopa sen väärinkäyttö näyttävät sivullisen silmissä oikeutetummilta, paremmilta, kun toisen osapuolen näkemys leimataan muutosvastarinnaksi. Voi miten helppo onkaan ajaa omaa etuaan tai edustamansa tahon etua, kun käyttää vain yhtä termiä joka maalaa usein oikeutetusti näkemyksiään puolustavan tahon huonoksi, vanhanaikaiseksi ja säälittäväksi kiukuttelijaksi.

Kannattaa miettiä omaa elämäänsä, jokaisen. Kuinka moni muistaa elämästään tilanteen, jossa esitellään "innovatiivisia" suunnitelmia, mutta kerrotaan myös että työpaikalla, julkisella taholla, järjestössä, missä vaan, ilmenee myös vastarintaa uusille järjestelyille. Sitten kiillotetaan sädekehää, otetaan katsekontakti kuulijoihin, näennäisen lempeän hymyn saattelemana sanotaan lause jolla kaiken sen voi ohittaa räjähtävän nopeasti: "mutta ainahan tätä muutosvastarintaa ilmenee!" Kuulijoista osa taputtaa, samaa mieltä olijat, loput eivät rohkene enää sanoa käsitystään ääneen - heidät on jo henkisesti lytätty.

Mitä jos käytettäisiin myös käsitteitä kokemus, maltillinen kehitys, maalaisjärki, itsesuojeluvaisto, empatia? Niistä ja monesta muusta hienosta ja arvostettavasta asiasta nimittäin kumpuaa myös muutosvastarinta, jota väliin on halveksivalla sävyllä viikon luontoääneksikin kutsuttu.

En soisi enää kenenkään työssä tai yksityiselämässä tulevan lyödyksi muutosvastarinta -termillä. Meillä kaikilla ovat voimat joskus loppuneet ja kaikki henkilökohtaiset resurssit jo käytössä. Meillä on omat kontaktiverkkomme työssä ja vapaa-ajalla, paljon tärkeitä henkilöitä ja tahoja jotka ovat tärkeitä, joille täytyy omasta minästämme varata se osa joka heille kuuluu. Tämä kaikki vaatii ymmärrystä ja kokemusta juuri siitä näkökulmasta, jonka vain itse näkee ja kokee.

Muutos vaatii aina keskustelua, kysymistä ja kuuntelemista - oikeaa kuuntelemista! Ei sellaista kuuntelemista, joka unohtuu heti kun velvollisuus kuunnella on hoidettu. Näin muutoksen vaatiminen ja muutosvastarinta voivat muuttua yhdessä maltilliseksi ja realistiseksi muutokseksi, kehittämiseksi joka oikeasti kehittää. Näin voi saada aikaan jotain positiivista.

Näitä miettiessä huomasin, että hyvin usein olen arvostanut ja lienee tulen arvostamaan juuri niitä tahoja, joista ylenkatseellisesti puhutaan muutosvastarinnan yhteydessä. Ja myös sen, että ahkerasti tätä termiä käyttävät ovat lähestulkoon säännönmukaisesti jättäneet minulle enemmän tai vähemmän etäisen, virallisen, muodollisen ja kylmän kuvan itsestään ihmisenä, samoin eteenpäin pyrkivän, mutta ei vain positiivisessa mielessä.

Joskus muutosvastarinta voi olla oikea ongelma, mutta silloinkin asiallinen kuunteleminen, perusteleminen ja tiedottaminen on parempi tapa edetä kuin toisen osapuolen leimaaminen. Muutosvastarinta on siitä mielenkiintoinen luontokappale, että sillä on sukulainen myös kaloissa - nimittäin vastarannan kiiski.



keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Uusia tuulia

Työni puitteissa syntyneelle musiikkituotannolle piti avata jonkinlainen julkaisuväylä. Siitä puolesta kiinnostuneet, tervetuloa tutustumaan! LauleLux - laulelux.com

Hiljalleen, päivä päivältä, lisäilen sinne digitaalisesta pöytälaatikosta materiaalia.Tutustumiseen ja yksityiseen lauleskeluun nuottien lataaminen on ilmaista.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Runotus (Uppista vain, häikäilemättömästi Elina Karjalaisen tyyliä mukaillen)

****

Et pahalla päällä
järven jäällä
kulkea voi kauas,
kun paha pää jää rannalle
ja seuranasi matkalle
lähtee pelkkä hauvas.
Jos ei ole sulla hauvaa,
edes pientä hauvavauvaa,
älä siitä huoli,
on paras paikka istuskella
silti pilkkituoli!

****

perjantai 2. tammikuuta 2015

Tilinteko

Liikuntavuosi 2014 on takana. On aina yhtä mielenkiintoista kurkata syvemmälle, että mitä onkaan tullut tehtyä. Tässä perustietoja, enemmän analyysiä myöhemmin.

Kuntoiluksi luokiteltavan liikunnan määräksi muodostui 242 tuntia 11 minuuttia. Keskiarvo yhtä päivää kohti on siis noin 40 minuuttia. Todennäköisesti hyvin optimaalinen määrä elämäntilanteeseen ja jaksamiseen suhteutettuna, kuitenkin esim. työelämässä tuli suuria muutoksia.

Yllätys oli sen sijaan järjestys, miten paljon mitäkin lajia tuli harrastettua. Tässä listan ensimmäiset sijat:

1. Nyrkkeily

2. Juoksu

3. Kävely

4. Sauvakävely

5. Painoharjoittelu

6. Vaellus

7. Pyöräily

8. "Sitä sun tätä" - lajia ei kirjattu ylös

9. Kahvakuulaurheilu

10. Retkiluistelu


Lista jatkuu, lajikirjoa on näköjään riittänyt... Hiihto ei ole tällä kertaa kymmenen ensimmäisen joukossa, yleensä se on kärkipäässä. Mutta hiihtotalvea kun ei käytännössä ollut ollenkaan.


Määrän ja monipuolisuuden lisäksi olen erityisesti tyytyväinen rasitustasojen kertymään. Kuntoilu on ollut terveellistä, siihen käytetty aika on käytetty optimaalisesti. Itse en löydä juurikaan parannettavaa rasitustasojen suhteen. Tämän ikäisenä (lähes koko 2014 ajan 40 v) pystyn vielä kokeneena kuntoilijana tuollaisen määrän tekemään kovaakin harjoitusta. Enempää sitä ei voisi olla.



Liikuntavuosi 2015 on jo aloitettu hiihtolenkillä. Onnellista liikuntavuotta 2015 kaikille!

tiistai 30. joulukuuta 2014

Luisteluhiihdosta


Instagram

Kyllä luisteluhiihto on rankka laji. Avasin kauden puolen tunnin hiihdolla jäällä. Olo oli levännyt ja virkeä. Silti syketaso pomppaa heti yli 150 lyönnin minuutissa. Puolen minuutin loppuspurtin kera keskisykkeeksi muodostui 161.

Ei tämä yllätä. Toki ensimmäinen kerta on ensimmäinen kerta ja palautuneena tästä seuraavilla kerroilla syketaso laskee hieman. Mutta vain hieman. Leppoisa perinteinen hiihto on huomattavasti kevyempää kuin leppoisin luisteluhiihto, mitä vielä mielekkäästi pystyy menemään - käytännössä jäällä ns. Mogrenin tyyli on ainakin itselläni taloudellisin. Wasbergin tyyliin joutuu pitämään hieman liian kovaa vauhtia, syke nousee vielä enemmän, kuokka ei ole kovinkaan taloudellinen missään olosuhteissa. Silti kuokkaa valtaosa "hiihtelijöistä" hiihtää, aktiivisemmat tekniikoihin perehtyneet enemmän "wassua" tai "mogrenia."

Kuntoilun kannalta tämä tarkoittaa sitä, että vain luisteluhiihtoa hiihtävä harrastaja on vaaravyöhykkeellä. Varsinkin kun pelätessään hiihtokauden jäävän lyhyeksi innostuu hiihtämään pitkiä lenkkejä päivittäin. Luisteluhiihtolenkistä muodostuu nimittäin helposti niin raskas suoritus, että niin rankkaa liikuntaa olisi järkevää olla vain kerran viikossa tai kahdessa, silloinkin suhteellisen vähän aikaa kerrallaan. Jäljet näkyvät. Joka talvi löytyy ihmettelijöitä, miten se flunssa iski kesken parhaan hiihtokauden ja miten se pitkittyy? Niin, miksiköhän?

Ei yleensä niihin aikoihin ole mitään rajua flunssakautta ollutkaan. Elimistö ylirasittuu (vaikka urheilu tuntuisikin hyvältä), vastustuskyky laskee, sitten sairastuu. Elimistö ehtii sairastelun aikana häthätää vetää henkeä, mutta ei palautua ylirasitustilasta. Sitten alkaa taas uudella innolla hiihtokausi uudestaan, "parantuneena." Kierre on valmis.

Myös pidemmälle kantavia vaikutuksia on, mutta ehkä niistä toiste? Monet liikuntahöperöt tietävät kyllä ne ja tässä motkottamani asiat, mutta niitä ei oteta vakavasti. Jostain syystä ne eivät koske juuri itseä...?

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Tee se itse -ulkoilureitillä

Pitkästä aikaa bloggailua kuvakimaran merkeissä. Kolme tuntia hurahti nopeasti Pyhäveden ulkoilureittiä aika suuren osan matkasta kulkeneella lenkillä. Tai siis "ulkoilureitillä," sillä monin paikoin vain hyväkuntoiset kyltit ja maalatut merkit kertoivat reitin olemassaolosta. Oikeastaan vain ulkoilijat puuttuvat! Ja kyllä, älkää kysykö, aluskasvillisuudessa oli myös yllätyksiä, mutta vain nokkosia joissakin kohdassa. Tuli todettua, että niiden piikit menevät läpi nykyaikaisista urheiluhousuista.

Saatoin olla ensimmäinen kulkija reitillä tänä kesänä. Sääli, sillä reitti olisi loistava lenkkipolku, juuri sellainen tasaisen polveileva mitä täällä päin usein haikaillaan. Mäkiä kun MäntyHARJULLA riittää! Tekisi mieli haastaa lähellä asujat kulkemaan reitistä omiin lenkkeihin sopivia osia, vaikkapa pari kertaa kesästä. Silloin polut pysyisivät auki. Polku syntyy kulkemalla. Kaatuneita puita varmaan pitää potkaista lenkkaria jykevämmällä välineellä, mutta kuntohan kasvaa niitä kiertäessä - tai yli hyppiessä!

Yhden haasteen laitoinkin tänään liikkeelle sosiaaliseen mediaan. Facebookissa ja Instagramissa on jo hashtag #virsihaaste ja jospa laulava väki joille virret ja hengelliset laulut tuntuvat omalta ottaisi haasteen vastaan. Pipo ei saa olla kireällä, vaan virsihaaste on täysin pilke silmäkulmassa heitetty. Haaskaa pitää olla - niin kuin Savossa sanotaan.

Ohjeet haasteessa menevät näin: Ota itsestäsi kuva ympäristössä näkyvän numeron kanssa, tai pyydä toinen henkilö ottamaan se. Laita kuvatekstiksi tilanteeseen sopiva lainaus samalla numerolla löytyvän virren sanoista - mitä hauskempi, sen parempi. Julkaise kuva sosiaalisessa mediassa hashtag -merkinnällä virsihaaste (se risuaitamerkki sanan eteen). Myös yleisesti käytössä olevat muut hengelliset laulukokoelmat hyväksytään, merkitse silloin mukaan mikä kirja on kyseessä.

Tämän blogin olen tarkoituksella pitänyt hengellisistä asioista vapaana alueena - tarvittaessa sitä varten voi perustaa oman osionsa. Tämä haaste kuitenkin on sellainen, että lenkkeilevä törmää mukaviin numeroihin useammin. Yhdessä tämän bloggauksen kuvassa kanttori poseeraakin selfiessä yhdessä ehkä tunnetuimman lastenvirren kanssa. Kaikille tilaa riittää - ainakin lenkillä!



sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Treeniä ja tuumailua

On melkoisen jännä olo. Tunnin treenistä 27 minuuttia kului nyrkkeilysäkin kimpussa, 13 minuuttia levytangon ja painojen seurassa ja 20 minuuttia jäi jotakuinkin kahvakuulille. Viimeisten minuuttien aikana annoin pitkästä aikaa sykkeiden nousta kunnolla korkealle.

Jos en syvenny nyt voimapuoleen, niin käytännössä noin puolet ajasta oltiin kevyellä aerobisella tasolla ja yli varttitunti sillä alueella jota juoksun puolella sanotaan vauhtikestävyysalueeksi (vk). Suunnon määritelmissä se on taso kolme, eli "reippaasti." Loppu oli sitten "oikeata kovaa" - muttei kuitenkaan ihan maksimitasoa. Tätä enempää kovaa treeniä ei kuntoilijan viikossa kannata tehdä, puoli tuntia voi olla liikaa ja olla liian rasittavaa kuntopohjaan verrattuna. Jokaista oikeasti kovaa puolituntista kohti pitäisi kuitenkin olla jotakuinkin viisi-kuusi tuntia kevyttä peruskestävyystreeniä tehtynä ja se oikeasti matalilla sykkeillä. Silloin keho on valmis ottamaan kovan treenin rasituksen vastaan; siitä on vielä enemmän hyötyä ja vähemmän haittaa.

Eli tässä samalla vastaus usein kuultuun kysymykseen - onko siitä Hiit-harjoittelusta hyötyä? On, on siitä, mutta se on turvallista ja monin verroin hyödyllisempää jos jokaista minuutin rykäisyä kohti on tehty vaikkapa yhdeksän minuuttia kevyttä "verihuuhtelua," eli peruskuntoharjoittelua matalilla sykkeillä. Silloin terävät rasituspiikit voivat nostaa kuntotasoa huomattavasti, ne tuovat matalatehoisen treenin tulokset esiin. Näin minä tämän olen ymmärtänyt ja valtaosa minua pätevämmistä asiantuntijoista tuntuu olevan samoilla linjoilla.

Mutta summa summarum - hieno olo tällaisesta yhdistelmätreenistä tulee! Keho on ns. "pumpissa," lihaksisto kohisee huoltotehtävissä olevaa verta. Liikkumisiin!